Kattila aloittaa porinansa -tervetuloa seuraamaan uutta blogia!
KATTILA PORISEE
Uutukaisen blogin kirjoittaja on Kattilan uutukainen jäsen Henna Leisiö, joka Uulusta Kattilaan siirtyessään toi mukanaan lukuisia vanhoja kunta-asiakkaita, kokonaisuuksia ja työpari Joonas Ojajärven (Joonas toimii kyllä edelleen muusikkona myös Uulussa!). Pistä blogi seurantaan! Kukapa kiertävän lastenkulttuurityön arjen kommelluksia paremmin kuvailisi kuin kiertävän Kattilan työntekijät, joista milloin kukakin saattaa olla äänessä. Tervetuloa Kattilan matkaan!
Kattilan kyydissä osa 1: vko 37, Pudasjärvi ja Kuusamo
Räpsräps
Heisulivei, tien päällä taasen! Keikkaviikko alkoi Rovaniemellä salamavalojen räiskeessä. Mahtava Jouni Porsanger taikoi kerrassaan hienoja kuvia Kattilan uusiin musakokonaisuuksiin, eikö? Tässä esimerkkinä promokuva nyt tien päällä olevasta Keuhkot – metsän ekosysteemi-konsertista! Kerrankin ei siis tarvinnut itse tukka takussa ja silmät kierossa yrittää ottaa keikkaselfieitä. Siis samalla kun ohjaa lapsiryhmää ja soittaa toisella kädellä jouhikkoa, toisella rapapallia ja kolmannella nilk… hmm, eikun… Tarkoitan tietysti jalalla nilkkakulkusta!
Sorsia, sähköjä ja muita kommelluksia
Pudasjärvi ja Kuusamo ovat Uulun entisiä ja Kattilan nykyisiä kolmevuotissopimuskuntia. Muutama vuosi ollaankin tavattu molempien kuntien lapsia vain videoiden tai sriimattujen biisipajojen kautta. Nyt voitiin jo soittaa ihan ilmielävänä, Pudasjärvellä Keuhkot- konserttia ja Bioa pienille-konserttia Kuusamossa. Pudasjärven keikkoihin sisältyi monta jännitysmomenttia, kuten se tippuuko Henna uuden ja hieman korkeamman laatikon päältä (ei tippunut) ja pysyykö Sorsa eli siperialainen kurkiharppu vireessä (ööö… vaihtelevasti). Ilmeisesti jännitysmomentit kannattivat, koskapa monesta keikkapaikasta pyydeltiin tulemaan takaisin pian, kun oli niin kivaa. No hei, ei hätää, ensi vuonna taas nähdään, juuri siksi sopimuskunnat ovat maailman paras asia!
Ai niin. Tarkennus. Siis nähdään jos on valot. Muuten ei nähdä yhtään mitään ja ollaan pihalla! Nih. Tulipa nimittäin koettua Kuusamossa sekin hetki, kun menemme aamulla pilkkopimeän päiväkodin pihalle, ja ehdimme soittaa jo yhteyshenkilölle että mitä ihmettä, eihän täällä ole ketään… ! Ja sitten meille selviää että päiväkoti on aikaansa edellä ja valot sammuvat automaattisesti kaikista huoneista ja käytävistä joissa ei olla… ja lapset sattuivat olemaan aamupalalla toisella puolella taloa. Hehe. Maalaismoukat Tampereelta tuommoisesta tekniikasta ole kuulleetkaan! Mutta siis lopulta löytyi sekä lapsia että valoa, jolloin soittaminen oli huomattavasti kivempaa kuin pilkkopimeässä ja ilman yleisöä.
#keuhkot #bioapienille


Se on IMURI!
Lapsia on kovasti tällä viikolla naurattanut Kattilan logo uuden soitinlaatikon kannessa. Ai että tuolla kattilalla te ajatte pitkin poikin Suomea? HIHI! Onhan se hauska ajatus. Minua ja Joonasta tosin nauratti vielä enemmän erään kuusamolaisen eskarin vastaus kysymykseen “mikäs menopeli se tämä on”. No, siis hänestä se näytti pölynimurilta. Mietittiin sitten josko pitäisi vain reteästi ehdottaa Kattilan hallitukselle nimenvaihtoa. Että siis Kiertävä lastenkulttuurikeskus IMURI tässä, terve!



Vaarallista!
Iltaisin on tietysti koluttu vaaroja. On ollut vaarallisia reittejä kivikossa (nilkanniksautusvaara), vaarallisia vaarateitä autoillessa (porokolarivaara) ja vaaraanjuuttumismahdollisuus ainakin Valtavaaran huipulla (kuukkelintuijotusvaara). Tuttavallisten tyyppien pyöriessä ympärillä on ollut myös vaarana kylmettyä, sillä niitähän oli pakko jäädä videoimaan vaikka kuinka olisi tuuli puhaltanut!
Porotkin olivat tuttavallisia, mutta, kuten yleensäkin, niistä sai kuvia vain peräpään puolelta. Etupää oli aina kroonisesti hautautunut varvikkoon. Yritimme kyllä niitä valistaa että jakuva mussutus on vaarallista. Ähkyvaara!
#vaaroja #kuukkeli #poro #maisemat
Ensi kiertueviikolla puksutamme lootinemme ja soitinkasoinemme Kemijärvelle ja Inariin. Sitä ennen viikko kotona etelässä – pysykää linjoilla!