Kattila porisee, osa 2: Kemijärvi-Inari

 

 

Menoksi! Viikko nro 40 lähti käyntiin Rovaniemen asemalta, josta napattiin matkaan Kattilan tanssitaiteilija Marjo Selin. Kemijärveä kohti ajellessa ei ollut maisemista pulaa, sillä aamusumu yhdistettynä auringonnousuun loi uskomattomia näkymiä!

Kemijärven päiviin kuului Joonaksen ja Marjon vetämiä viisivuotiaitten musa-tanssipajoja, Hennan vetämiä kolmevuotiaiden rytmikylpyjä, koko päiväkodin konsertti veden kiertokulusta, viidesluokkalaisten Musiikin esihistoria-kokonanaisuuksia, ja palvelutalossakin ehdittiin käydä soittamassa. Maski+headset-yhdistelmä ei kyllä varsinaisesti saavuttanut ääretöntä suosiota toimivuuden puolesta… #facepalm

Traktoreita ja aitausmaita
Nooni. Tässähän on jo pitkin vuotta huomattu että yhä useammin “koulu” ja “rakennustyömaa” tarkoittaa osapuilleen ihan samaa asiaa. Niin nytkin. Kuten Joonas totesi, “koulu on varmaan tuolla, kun näkyy traktoreita”. Yhä useammin vuoden mittaan olemme nimittäin seisoneet raapimassa päitämme milloin minkäkin rakennustyömaan keskellä jotta keksisimme mistäs aidanraosta tänne myllätylle pihalle pitäisi päästä… niin nytkin. Tällä reissulla haastavin case oli Inarin koululla, jossa etsimme lapsia pitkin poikin oletettua koulurakennusta pitkän aikaa. Ei löytynyt. Se ei toki ollut mikään ihme, sillä ala-aste olikin väistötiloissa ihan toisella puolella katua, mikä onneksi lopulta selvisi meillekin :D. 
Shhhh!
Kun kiertuepaikkoina on Kemijärvi, Ivalo, Sevettijärvi ja Inari, ei ole pulaa tuntureista, järvistä tai tunnelmasta. Niiden lisäksi tarjolla on hiljaisuutta. Siis ihan oikeaa hiljaisuutta, jossa ei kuulu kaukaa vaikkapa moottoritien huminaa tai lentokoneita. Välillä iltakävelyllä oli niin hiljaista että korviin sattui, ja oikein tunsi kuinka kaikki melu ja häly valui ulos sitä kuunnellessa. Kemijärven rantojen ja Sevettijärven harjupolun hiiskumaton äänimaisema, peilityynet pinnat ja talven tuloa jo odottavat suolammet jättivät valtavan halun palata joskus ajan kanssa takaisin kuuntelemaan ei mitään. 
 
No, jotta ei mene liian hempeäksi, kerrottakoon että löysimme myös sevettijärveläisen baarin. Hmm….? Tarjoilija…? Lisäksi allekirjoittanut kävi huiputtamassa Sevettijärven Jänispään. Siinhän ei toki ole mitään kummallista sinänsä, paitsi että huiputus tehtiin kaatosateessa ja noin 10m/sek myrskytuulessa. No hei kamoon, ei me olla Sevetillä joka vuosi, enkä ole minun vikani että juuri siksi illaksi kun oli vapaata oli myös ennustettu syysmyrsky…! Jänispäällä hiljaisuudesta ei tosiaan ollut tietoakaan, koska tuuli niin hurjasti että korvissa soi, ja huipulle tällätty kännykkämasto kuulosti myrskytuulen kourissa kolmeltasadalta ulvovalta pikajunalta. Mutta olihan henkeäsalpaava paikka, josta pilvien ja kaatosateen seassa näkyivät sekä Kaldoaivin että Vätsärin erämaa-alueiden kymmenet tunturihuiput!
 
Pisteenä iin päälle kyseinen allekirjoittanut päätti vielä juuri ennen autoon tuloa viimeistellä litimärän olemuksensa romahtamalla suohon pitkospuun pettäessä. Autokuskina olleella (siistillä ja kuivalla) työparilla saattoi olla hieman naurussa pitelemistä.
“Ikinä oo soittanu näin siistejä soittimii”
Lapset käskivät meitä tulemaan pian takaisin! Samaa toivottiin joka koululla, mutta eniten Sevettijärvellä. Uskomattoman kauniilla paikalla olevassa lämminhenkisessä ja iloisessa koulussa on luokilla 0-9 yhteensä parikymmentä oppilasta. Siellä uutukaisen kulttuurikasvatussuunnitelman “musiikki ja kansainvälisyys”-kokonaisuus kirjvoitti sellaisia kommentteja kuin “paras musatunti koskaan” ja “Ikinä oo soittanut näin siistejä soittimii”. Inarin koulun vitoskutosilla oli sama kokonaisuus, mutta siellä hiljaisuus kyllä unohtui muutaman lahjakkaan torvensoittajan puhalttaessa turua ja tuohitorvea oikein voimiensa takaa! Koska Inarissa jokaisella koululla on oma KOPS, Ivalon koululla viidesluokkalaiset tutustuivat kansainvälistymisen sijaan biisintekooon, ja tekivät omat kappaleet keväällä olevaan perinteiseen Musiikki-iltaan. Biiseissä muun muassa Ensimummot Alttarilla-realitysarjan tähtimummo löysi sulhasen sijasta parhaan ystävän vihreästä isokorvaisesta örkistä, jonka kanssa hän perusti pizzerian. Siis sellaisen, jonka pizzoja syömällä tulee onnelliseksi ja löytää ystäviä. Aika jees, eikö? 
Nyt Kaunispään kautta Rovaniemelle ja junalla kohti kotia. Pysykää kuulolla! Parin viikon päästä suunnataankin Savukoskelle ja Sallaan!
 
<3 Henna